Saaran ja Ainon kokemuksia
Syksyllä lähdimme liikkeelle pohtimalla kysymyksiä: Mikä on vaate? Mikä on vaatteen tehtävä?
Päädyimme seuraavaan analyysiin.
Vaate on kangasta. Se voidaan pukea päälle. Se suojaa ja pitää lämpimänä. Se peittää, koska ei ole mukava kulkea alasti. Se kertoo ihmisestä asioita: onko rikas tai onko nuori vai vanha. Joskus se myös paljastaa ammatin, uskonnon, aatteen, aseman, kulttuurin jne.
Ryhdyimme suunnittelemaan omaa kangasta. Vielä ei mietitty, minkälaisiksi vaatteiksi ne valmistettaisiin, vaan keskityimme ainoastaan kankaan tekemiseen.
Otimme pienen ”ornamenttikylvyn”. Yritimme vastaanottaa Kaakkois-Aasian, erityisesti intilaisten ornamenttien monimuotoista runsautta. Niitä oli pakko suodattaa. Toimimme ikään kuin kulttuurin suodattimina. Oli selvästi helpompi tarttua johonkin tuttuun elementtiin kuin aivan vieraan näköiseen. Usein myös pelkistäminen teki kuviosta helpomman lähestyä.
Kokeilemalla tulimme paljon viisaammiksi ja taitavammiksi. Tekniikkaa eli erilaisia estovärjäysmenetelmiä kokeiltiin, värejä etsittiin ja kuvioaiheet muuntuivat kokeilujen kautta.
Ison kankaan suunnittelu ei ollutkaan ihan helppoa. Oli huomioitava tekniikan asettamat rajoitukset, mutta myös käytettävissä oleva aika ja oma jaksaminen, koska työ oli hidasta. Niin kuvioaiheet suurenivat ja pelkistyivät entisestään.