ETUSIVU

LOMAKKEET
YHTEYSTIEDOT
LUKUJÄRJESTYS
VANHEMMILLE
MITÄ TEHDÄÄN

HAKU
OPINNOT
PÄÄTTÖTYÖ

GALLERIA

 

Rakupolttoa taidekasarmilla 3.4.2009
Päivä oli mitä mahtavin rakutöiden polttamiseen. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta, keli oli kuiva ja mielet jännittyneitä tulevasta tapahtumasta. Tarkoitus oli polttaa oppilaiden ekoja rakumunia ja siinä sivussa hiukan opettajienkin rakumunia pääsiäistä ajatellen. Oppilaat olivat käsityökoulun keramiikkajaksolla olevia tyttöjä. Kiljuntaa ei siis voinut välttää kun teimme työtä tulen sekä tuhat asteisten keramiikkatöiden kanssa...

>lue lisää >katso kuvat


Pukusuunnittelun työpaja 2006-2007

Saaran ja Ainon kokemuksia

Syksyllä lähdimme liikkeelle pohtimalla kysymyksiä: Mikä on vaate? Mikä on vaatteen tehtävä?
Päädyimme seuraavaan analyysiin.
Vaate on kangasta. Se voidaan pukea päälle. Se suojaa ja pitää lämpimänä. Se peittää, koska ei ole mukava kulkea alasti. Se kertoo ihmisestä asioita: onko rikas tai onko nuori vai vanha. Joskus se myös paljastaa ammatin, uskonnon, aatteen, aseman, kulttuurin jne.

Ryhdyimme suunnittelemaan omaa kangasta. Vielä ei mietitty, minkälaisiksi vaatteiksi ne valmistettaisiin, vaan keskityimme ainoastaan kankaan tekemiseen.

Otimme pienen ”ornamenttikylvyn”. Yritimme vastaanottaa Kaakkois-Aasian, erityisesti intilaisten ornamenttien monimuotoista runsautta. Niitä oli pakko suodattaa. Toimimme ikään kuin kulttuurin suodattimina. Oli selvästi helpompi tarttua johonkin tuttuun elementtiin kuin aivan vieraan näköiseen. Usein myös pelkistäminen teki kuviosta helpomman lähestyä.

Kokeilemalla tulimme paljon viisaammiksi ja taitavammiksi. Tekniikkaa eli erilaisia estovärjäysmenetelmiä kokeiltiin, värejä etsittiin ja kuvioaiheet muuntuivat kokeilujen kautta.

Ison kankaan suunnittelu ei ollutkaan ihan helppoa. Oli huomioitava tekniikan asettamat rajoitukset, mutta myös käytettävissä oleva aika ja oma jaksaminen, koska työ oli hidasta. Niin kuvioaiheet suurenivat ja pelkistyivät entisestään.



Ornamenttien herättämiä ajatuksia:

”Ajattelin, että APUA, tuollaisiako meidän pitää ruveta jäljittämään, koska kuviot olivat niin monimutkaisia, hienoja ja rakkaudella tehtyjä.” -Saara-

” Aluksi ajattelin, että intialaiset kuvioaiheet ovat hienoja, mutta aika monimutkaisia, ja mietin, miten aikoisimme ne omat työmme toteuttaa.” -Aino-

Mitä opittiin?


Huomasin jo ensimmäisen kokeilun jälkeen, että en osaa tehdä hyppimisiä. Opin myös käyttämään jotenkuten soodaa, suolaa ja väriaineita -Saara-


Opin, että langat kannattaa tosiaan kiristää kunnolla ja opin laskemaan suolan ja soodan määrän värjäysveteen. -Aino-

Miten suunnitelmat muuttuivat matkalla?

Lopullinen työni ei paljoakaan muuttunut ensimmäisestä suunnitelmasta. Jouduin vain vielä vähän yksinkertaistamaan, suurensin ja laitoin viivoja. –Aino-

Suunnitelmani muuttui ässän –muotoisesta kuviosta ympyröiksi ja viivoiksi, koska ne olivat hienomman näköisiä ja helpompia toteuttaa. –Saara-

Mitä kankaasta voisi tehdä?

Kangas sopisi pirteään kesävaatteeseen, kietaisuhameeseen esimerkiksi, sillä se on värillisesti aika räikeä. –Saara-

Kangas sopii johonkin kesäiseen, vaikka mekkoon. –Aino-


Mutta kuinkas kävikään?

Ei tullut Saaran ja Ainon kankaista mekkoja. He suunnittelivat, kaavoittivat ja valmistivat iloisista kankaistaan laukut.