Rakupolttoa taidekasarmilla 3.4.2009.

>katso kuvat

Päivä oli mitä mahtavin rakutöiden polttamiseen. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta, keli oli kuiva ja mielet jännittyneitä tulevasta tapahtumasta. Tarkoitus oli polttaa oppilaiden ekoja rakumunia ja siinä sivussa hiukan opettajienkin rakumunia pääsiäistä ajatellen. Oppilaat olivat käsityökoulun keramiikkajaksolla olevia tyttöjä. Kiljuntaa ei siis voinut välttää kun teimme työtä tulen sekä tuhat asteisten keramiikkatöiden kanssa...

Haastetta toi se, että ensin oppilaiden piti nostaa omat munanmuotoiset työnsä pihtien avulla uuniin. Muna on siinä mielessä varmasti hankalin muoto pihdeillä kuljettamiseen sillä sehän pyöri useimmiten pihdeissä ympyrää tai ei suostunut kyyditettäväksi ollenkaan. Oppilaat suoriutuivat tehtävästä kuitenkin erinomaisesti.

Opettajat kuitenkin nostivat sitten tuhatasteisesta uunista työt pihdeillä savustusämpäriin, josta tulenlieskat löivät usein ulos ja korkealle. Ja siitäpä vasta hienoja valokuvia tuli. Tämä vaihe onkin yksi mielenkiintoisimmista sillä kun uunin kansi avataan nähdään onko työt pysyneet ehjänä ja onko lasite sulanut riittävästi.

Savustusämpäristä työt nostettiin (oppilaiden toimesta) kylmävesiämpäriin, jolloin esineelle tapahtui lämpöshokki. Lasite kraklasi vielä enemmän kuin se oli tehnyt savustusämpärissä. Esineet jäähtyivät nopeasti, värjäsivät veden mustaksi ja pitivät hassuja ääniä, kun vesi pääsi pikkuhiljaa pienestä ilmareijästä esineen sisään. Jotkut esineet jäivät uiskentelemaan veden pintaan kuin mitkäkin perämoottorilla varustetut pikakiiturit.

Kun esineet olivat riittävän jäähtyneitä ne vietiin pesulle, jotta kaikki ylimääräinen musta pintakuona saatiin pois. Tämän jälkeen aikaa jäi runsaasti ihmettelylle:

Miksi tämä lasite on tän värinen, hei täs on jotain kummallisia värikohtia, ei tästä tullutkaan sitä mitä ajattelin. Hei, vähäks siistii, tää on paljon hienompi kun ajattelin. Upee! ja niin edelleen.

Miltei kaikki työt metalloituivat, eli alkuperäiseksi ajateltu väri muuttui pronssin ja kullan kaltaisiksi väriseoksiksi. Upeita lopputuloksia silti! Rakupoltossa täytyykin olla mukana aina ripaus seikkailumieltä.

Päivä alkoi oppilaille klo:15 ja viimeinen taisi lähteä vasta klo 18 jälkeen. Pitkä päivä, jonka jälkeen jokainen varmasti tuoksui kovasti savulle, mutta oli kuitenkin tyytyväisiä päivän antiin!

Anni Honkajuuri