Mikä on turhaa?

Kuvataidekoulun seitsemänvuotiaat toivat kotinurkista kaikenlaista romua, joiden perusteella oppilaat alkoivat suunnitella uusia esineitä ja keksintöjä yhdessä, tutkien kerättyä materiaalia, piirtäen luonnoksia ja tehden havaintoja.

Romut innostavat pohtimaan avaruuden äärettömyyttä ja vievät seikkailuihin, jossa voi tavata uusia elämän muotoja. Kuluvan kevään aikana pakoputkesta voikin siis syntyä avaruusolio tai avaruusalus ja raastinraudasta tehdään pää robotille tai tuuletusaukko rakettiin. Turhiksi käyneet esineet liittyvät yhteen uudella tavalla ja romut saavat uuden elämän.

Valokuvauksen työpajalaiset taltioivat videolle seitsemänvuotiaiden poikien mielenkiintoista seikkailua tavara-avaruudessa. Tästä seikkailusta on nyt nähtävillä ensimmäinen jakso. Seuraamme poikien rakentelun kehittymistä koko kevään ajan ja täällä nähtävä video muuttuukin kaiken aikaa. Valmiit esineet tulevat myös tähän näyttelytilaan esille, sitä mukaa kun tavaroita valmistuu, kyse onkin siis enemmän prosessista, kuin perinteisestä näyttelystä.

Valokuvauksen oppilaat ovat kevään aikana kuvanneet myös esineympäristömme ”kukkasia” kierrätyskeskuksissa ja kirpputoreilla ja rakentaneet niistä valokuvakuutioita. Turhuusvalokuvat esittävät Aimokoulun nuorten näkemyksiä aikamme esineympäristöstä.